Joo, terve ja kiitos tyhjästä, saakeli. Taas meni hermo.

Eli tilanne on se, että mun passi meni kesäkuussa vanhaksi, joten uusi pitäis hankkia Kööpenhaminan reissua varten. Aikaa on hieman reilu kuukausi.

Viime viikolla kävin otattamassa uudet passikuvat. Sitten ajattelin tällä viikolla käydä poliisilaitoksella anomassa sitä saakelin passia. No, laitos on auki klo 8-15.15 (mikä aika se semmonen on??). Nyt keskiviikkoaamuna oli sen verran mahdollista lähteä sinne käymään, kun eka lapsi tulee kahdeksalta ja ruokakin on melkein hanskassa. Hirveällä kiireelle puurot nassuun ja sitten menoks. Ehdimme edetä pari sataa metriä, kun muistan unohtaneeni passikuvat tietokoneen viereen. Käännyn siis takaisin. Lähdemme uudestaan. Hoksaan, että minunhan pitää nostaa rahaa, jotta saan passin maksettua. Eli ylimääräinen lenkki tiedossa. Haemme rahaa ja kipitämme laitokselle. Siellä nainen ilmoittaa, että minulla pitää olla vanha passi mukana. Jaa, no v*ttuuks siinä sitten, eipä ole nyt mukana.

Voi jumankauta mua ottaa aivoon taas tää mun työ. Jotkut pystyy menemään ruokkiksella hoitamaan tuollaista asiaa, minä taasen ruokatunnilla syötän lapsia.
Joku nyt miettii, että miksi en heitä lapsia autoon ja lähde asemalle kesken päivän? No, minä en saa kyyditä niitä ilman kirjallista lupaa. Entäs kävellen? Matkaa on kumminkin reilu kilsa, joten ajatus kaksosten rattaiden työntämisestä ja kahden lapsen hoputtamisesta ei juurikaan houkuta.

Joten, note to myself: älä enää koskaan ryhdy perhepäivähoitajaksi.