On se raskasta, kun on niin pitkä. Ei aina kaikista ovista mahdu, eikä aina muista kumartua.

Tulin tänään maakellarista ulos. En muistanut kumartua ovensuussa ja löin pääni. Kivusta rämähdin polvilleni mutaan. Tuska oli mitä suurin.

Menin sisälle ja pitelin päätäni. Sitten huomasin sormissani verta. Hienoa. Pää auki ja silleen.

Onneksi sain vuodon tyrehtymään talouspaperilla ja kovalla painamisella.

Joten ei aina ole helppoa olla pitkä.