Olenko kertonu, miten paljon mä vihaan maanantaita? No, nyt kerron.

Ensin mä nukun sen edellisen yön huonosti. Siis nukun aina sunnuntai-maanantain yön huonosti, oli mulla univelkaa tai sitten ei. Joten aamu jo pelkästään sen takia on ihan perseestä. Jotta tämä aamu olisi ollut entistä enemmän perseestä, niin pitihän sen miehen sitten tietysti lähteä aamuyöllä Joensuuhun. Todella mukava herätys, kun tietää, että on saakelin pitkä viikko taas edessä ilman toista. Kun silmät ei muuten punoita tarpeeksi huonosti nukutun yön jäljiltä, niin minähän tietysti itkua siinä aamuyöstä tuherran. Joten freesi aamulookki on valmis. Naama turvoksissa, silmät punasina, tukka sekaisin.

Sitten tulee lapset. Ja totta kai niitäkin v*tuttaa tulla viikonlopun jälkeen hoitoon, en yhtään ihmettele. Eli huutoa ja kitinää ehkä hieman enemmän kuin mitä mahdollisesti loppuviikosta, jee jee.

Eli olen väsynyt, masentunut ja lapset huutaa. Voiko mikään enää mennä huonommin?

Kyllä voi. Sonera on sössinyt yön aikana ja koko maassa on netti poikki. JES! Ja juuri kun en ollut koko viikonloppuna päässyt käymään koneella, niin viikko onkin hyvä aloittaa tiedottomuudella. Olin pihalla maailman tilanteesta, Facebookin tapahtumista ja BB:n jännittävistä käänteistä. Kyllä, mulla menee NOIN huonosti.

Kyllä sitten maanantait osaa olla perseestä. ARGH!