Tiedättekö, miksi mä vihaan seurustelua? Koska mä vihaan sitä, että toisesta tulee niin saakelin riippuvaiseks eikä osaa olla ilman toista. Muutaman päivän erokin tuntuu vuoden pituiselta ja joka ilta pitää itkeä tuhertaa ikäväänsä. Ja sitten kun se ei jää pelkästään illalla itkemiseks, vaan myös päivällä masentaa ja itkettää. Ollapa siinä sitten reipas lasten kanssa, kun itku on koko ajan kurkussa.

Niin paljon helpompaa olisi olla yksin. Ei tarvitsisi huokailla toisen perään, kaivata toista ja puhua maratoonipuheluita. Kaikki olisi niin paljon helpompaa. Mutta tässä sitä ollaan, korviaan myöten suossa.

Tunteet on perseestä.