Näin tässä unta.

Olin raskaana. Hepuloin tietysti, koska olin raskauteni aikana elänyt holtitonta elämää. Sitten synnytin, enkä suinkaan synnyttänyt yksin, vaan Tuukan äidin kanssa. Tämä "anoppinikin" siis sai lapsen. Tuukkahan ei ollu synnytyksessä ollenkaan mukana. Minä ja anoppini saatiin kummatkin tytöt. Sitten Tuukka tuli. Kävin avaamassa sille oven, ja se tuumasi: "Jos oisin ehtinyt tulla synnytykseen mukaan, niin oisin tuonu sulle verkkarit". Ai, kiva. Sitten Tuukka ei oikein tienny, että meneekö se kattomaan äitinsä vai minun lasta ensimmäisenä. Ja mulla velloi päässä, että nyt on pojan totuuden hetki: valitseeko mies äitinsä vai minut. Lopputulosta en muista.

Mietittiin unessa myös Tuukan kanssa, että eipä tässä olla vielä yhdeksää kuukautta tunnettu, mutta silti saatiin lapsi. Ja keskosena se varmaan syntyi, koska se oli niin pieni.

Että näin.