Alert, alert! Nyt tulee oksettavaa tekstiä! Ei siis mitään rakkausällöjuttua vaan oikeasti puistattavaa yök-asiaa. Herkimpiä lukijoita kehotetaan nyt lopettamaan lukeminen.

Eli, osa rakkaista lukijoista varmaan muistaakin tarinan minun ukkovarpaastani? Siis se, kun exä pomppasi sen päälle ja kynsi musteni ja joka irrotettiin lääkärin toimesta parikin kertaa. Kynsi on ruma ja inhoittava eikä siihen koskaan kasva kunnon kynttä, yhyy. No. Ei yhtä ilman toista. Pitihän mun sössiä tuon toisenkin ukkovarpaan kanssa. Osa lukijoista varmaan tietää senkin tarinan, miten sain kauniin kynteni mustaksi ja joka vaaleanpunaista lakkaa käytettäessä meni violetiksi. Vaalin sitä uutta vammautunutta varpaankynttäni rakkaudella. En koskenut siihen juuri lainkaan ja lakkasin varovasti sitä.

Kynsihän ei oikeastaan kasvanut kunnolla missään vaiheessa. Muutama viikko sitten huomasin, että ohhoh, ihan niinkuin juuresta puskisi uutta kynsiainesta ja vanha kynsi nousikin hieman ylös siihen koskettaessa. Pelkästään tämä liikuvuus aiheutti minussa oksennusrefleksin. Asian kanssa piti sitten ruveta extravarovaiseksi, sillä kynsihän saattoi osuman johdosta irrota. Joten esim. baarissa pelkäsin varpaiden talloontumista ja jokaista kynnystä osasin varoa, ettei vaan kynsi irtoa.

Eilen, kohtalokkaana päivänä, menin porukoilleni kylään. Ja saunassa tietysti kävin. Porukat meni saunaan ja minä puin päälleni vaatteita. Mietin siinä, että pitääkin näyttää äidille kynsi, kuinka se liikkuu. Sukkaa jalkaan laittaessa se tapahtui. Kynsi nousi irti. Purin nyrkkiäni, etten huutaisi. Sitten muistin olevani maalla ja aloin huutamaan. Otin sukan pois ja huusin kahta kauheammin. Kynsi oli edelleen kiinni jollain kumman vimmalla varpaassa. Huusin ja itkin. Makasin sohvalla ja ulisin. En kyennyt laittamaan housuja jalkaan, sillä kynsihän saattaisi irrota. Kun liikautin varpaitani, tunsin kynnen lepattavan puoliksi irti. Oliko se edes kipeä? No ei! Mutta se tunne, että kynsi on irti..... Lopulta äiti tuli ja minä kiljuin sen auttamaan. Äiti alkoi nytkyttämään kynttä hiljalleen irti (ei edelleenkään kipua, vain suurta ällötyksen tuntua ja huutoa) ja lopulta se olikin äidin sormissa. HYYYI! Vilkaisin varovasti varvastani, joka nyt ammotti tyhjyyttään. Jälleen uusi huuto. Äidin piti laittaa siihen laastari, koska en itse kyennyt. Joten jännityksellä odotan sitä hetkeä, jolloin laastari täytyy vaihtaa.

Mutta miettikää sitä tunnetta, kun kynsi lähtee irti??! HYYIIIIII!