Joskus käy mielessä, että mua ei ole luotu parisuhteisiin. Miksen mä vaan löydä ketään sellaista, joka haluaisi oikeasti olla mun kanssa loppuelämänsä? Miksei mulla vaan voi olla sellaista, joka rakastaa mua oikeasti, joka olisi tuki ja turva. Joku, jota minäkin saisin rakastaa.

Joskus vaan haluaisin, että saisin olla onnellinen. Ei tietystikään parisuhteessa aina voi olla onnellinen, mutta kun olisi rakkautta, kaikesta selviäisi paljon paremmin. Oikeasti. Milloin minäkin saisin olla onnellinen? Matto vedetään koko ajan alta, tulevaisuutta ei oikein osaa suunnitella. Kunpa tietäisi, missä olisin parin kuukauden päästä, niin sekin helpottaisi. Mutta ei. Kaikki vain on seis.