Ohhoijakkaa, onpas ollu taas viikko. Kyllä, nyt ollaan vasta keskiviikossa ja mä olen ihan hajalla. Sairasloma pyörii mielessä miltei koko ajan. Ai miksikö?

Ensinnäkin mulla on menkat. Tarvitseeko muuta, että on huono viikko?

Toiseksi ahdistaa tämä kaukosuhde, yllättäen. Tämäkin viikko olis ollu suhteellisen kivempi, jos toinen ois ollu tuossa vieressä lohduttamassa. Mutta kun ei.

Kolmanneksi ketuttaa työt. Mulla on henkiset voimat ihan vähissä. Mä en yksinkertaisesti jaksa enää noita lapsia. Tai no, tuo yksi lapsi se on kaiken pahan alku ja juuri. Mä olen aivan varma, että se on antikristus. Ei noin pahaa lasta voi olla olemassa. Kaks työpäivää tällä viikolla on päättynyt meikäläisen itkemiseen, niin onko se merkki siitä, että mun työ on ihan saakelin kivaa? Ilmoitin kuntaan, että on sitten ihan turha jatkaa työsopimusta joulun jälkeen, minä en ala enää ikinä tähän.

En tiedä, johtuuko nyt näistä kaikista yllä mainituista asioista se, että mulla on joka päivä myös ollut pää kipee. Nytkin jomottaa niin kauheesti, että oksat pois. Pitänee turvautua taas lääkkeeseen, hitto vie.

Että terveisiä vaan perseestä!