Työhaastattelu oli ja meni. Luulisin sen menneen ihan hyvin, mutta lopputulosta ei kyllä voi millään arvata. Ensi viikon alussa sitten saan kuulla, että saanko uusia töitä vai en. Toisaalta ois kiva päästä muihin hommiin, mutta toisaalta voisin jatkaakin tuolla entisessä paikassa. Että sikäli mulle on ihan sama, että miten käy. Jotenkin on niin seis, ettei enää osaa toivoa yhtään mitään. Kohtalo saapi päättää.

Tänään lupasin muksuille, että jos huomenna saadaan porukalla siivottua talo, niin voin paistaa sitten lettuja (kahden litran taikina!). Neiti Neljävee tuumi siinä hetken ja sanoi sitten:
"Mä en voi huomenna siivota."
"Mikset?"
"Mulla on huomenna huono olo."