Miten mun psyyke kestää tuonne toukokuun loppuun asti? En ymmärrä. Ei mitään järkeä. Mä en saa tohon yhteen hoitolapseen mitään kuria. Se lyö, potkii, huutaa, kiusaa, ärsyttää, puhuu rumia... Lista on loputon. Tänään istuttiin kolme kertaa jäähypenkissä, eikä viesti edelleenkään mennyt perille.

"Varotko vähän, kun mulla on tänään selkä vähän kipee?"
"Miks?"
"No kun mulla nyt on tämmönen selkä ollu aina syntymästä asti."
"Vähän sä oot HUONO, ku sä oot tollanen!"

Niin. Niinhän minä olen. Totuus tulee lapsen suusta.

Olen niin huono, että tänään oli pakko tunnustaa lapsen isälle, että mä en jaksa, mä en voi.

Mä olen oikeasti ihan finaalissa.

Enää 32 päivää. 32.